Nyt se tulee taas. Niinkuin joka vuosi. Suomen itsenäisyyspäivä. Se on vaikea päivä mulle jotenkin aina ollut. Yksi minulle läheinen ihminen oli siinä meidän Sodassa. Sota on jättänyt jälkensä jopa minuun omalla tavallaan...

Miksi ihminen sotii toisen ihmisen kanssa? Miksi/ miten ihminen voi olla niin paha? Sitä en varmaan koskaan ymmärrä.

Tänä vuonna taas päivä merkitsee sitäkin että sitä ihmistä tulee taas ikävä, hän on jo taivaassa. Mahtaakohan ikävä koskaan helpottaa? Siitä on kuitenkin jo kuusi vuotta kun hän meni pois...

Ei ole sanoja riittävästi kuvaamaan kuin kiitollinen olen hänelle ja kaikille muillekin sodissa taisteleille. Itsenäsyydestä. Kaikesta mitä suomalaisuus sisältää. En ymmärrä miten jotkut ovat pistäneet elämänsä pantiksi, vaan jotta meillä olisi itsenäinen Suomi. En ole tehnyt mitään ansaitakseni sen, ja toivon että olisi jotain vastaavaa tärkeää tehtävää mitä minä voisin elämässä tehdä muille. Pistäisin heti elämäni pantiksi jos se voisi auttaa muita ihmisiä.

" Thought I couldn't live whitout, it's gonna hurt when it heals too. It'll all get better in time. Eventhoug I really love you, gonna smile cause I deserve to. Since there's nomore you and me, I'm gonna let you go so that I can be free. And live my life the how it should be, no matter how hard it is I'll be fine whitout you. Yes I will. "

-A-