Ikävä jäytää sydämessäni. Lähinnä mulla on ikävä ihmisiä jotka ovat jo taivaassa. Isää ja yhtä serkkuani. Tottakai mulla on ikävä myös isovanhempiani, mutta vanhan ihmisen kuolema on helpompi hyväksyä luonnollisena osana elämän kulkua.

Ehkä se on tämä tuleva joulu joka tuo sitä ikävää mukanaan. Isälleni joulu oli tärkeä.

Kaikkien näiden vuosienkin jälkeen joulu on vielä vaikea. Olen kai katkera. Ja kateellinen. Eniten ikävä mulla on kaikkia niitä asioita mitä en ehtinyt kokea isäni kanssa, tai mitä en saanut jakaa hänen kanssa. Kaikkia asioita mitä me emme ehtineet tekemään. Katkera ja kateellinen olen mitä kaikkea poikani menetti isoisässään jota ei koskaan tavannut. Vaikkei poikani sitä tiedä. Hänellä on siitä onnellista että joku korkeampi voima on antanut meille lahjan olla kärsimättä ja kaipaamatta sitä mitä meillä ei ole koskaan ollut. Asioita mitä ei ole koskaan kokenut. Lapsi on siitä paljon taitavampi kuin aikuinen, se osaa hyväksyä maailmansa sellaisenaan kun se on. Mitään lisäämättä tai kaipaamatta. Lapset ovat tietoisen läsnäolon ja hyväksymisen mestareita. Aivan kun ihminen joka on syntynyt sokeana ei koskaan oikeasti kaipaa näkemistä, ainakaan samalla tavalla kuin joku joka on menettänyt näkönsä. 

Silloin on itkenyt liikaa kun kyyneleet kirvelevät poskilla.

Lopuksi jätän sanoman joltakin paljon viisammaalta kuin mä:

"I just can't believe you're gone.....

Wanna see if the sun will rise, even whitout you by my side.....

They can take tomorrow and the dreams we made.

They can take the music that we'll never play,

all the broken dreams, take everything,

just take it away, but they can never have yesterday

They can take the future that we'll never know,

they can take the places that we said we would go,

all the broken dreams take everything,

just take it away, but they can never have yesterday. .......

I thought our time would last forever,

but it wasn't our destiny,

cause in my mind we had so much time,

but I was so wrong.

Now I can believe that I can still find the strenght

in the moments we made. I'm looking back on yesterday..... "

 

-A-